Valitettavan pieni porukka isolla asialla...

Mielipidekirjoitus on toimitettu blogin postiin nimettömänä. 

Erinomainen ja asiapitoinen kannanotto Päijät-Hämeen eläinsuojelutilanteesta.

Kotonani on useampia kissoja ja koiria. Eläimet, eläintensuojelu ja vastuullinen eläinten kasvatustoiminta ovat lähellä sydäntäni. Olen toiminut yrittäjänä ja useamman rekisteröidyn yhdistyksen hallituksessa. Kaikki yhdistykset ja yritykset, joiden toiminnassa olen ollut mukana, ovat olleet jäsenistön, ajamansa asian ja asiakkaiden asialla. Hallitus on ansainnut jäsenistön luottamuksen ja tekee päätöksiään kunnioittaen jäsenistön mielipiteitä. Olen jo jonkin aikaa huolestuneena seurannut Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry:n toimintaa ja sen ympärillä tapahtuvaa kommunikointia.

Ry eli rekisteröity yhdistys on yleishyödyllinen ja voittoa tavoittelematon yhteisö. Edellä mainitun yhdistyksen tapauksessa edellinen lause kuulostaa vähintäänkin kyseenalaiselta. Kymmenen hengen hallitus päättää mielivaltaisesti ketkä saavat yleishyödyllisen yhdistyksen nimissä osallistua eläinsuojelutoimintaan. Ansioituneiden, toimintaan osallistuvien ihmisten jäsenanomuksia on hylätty ja puheenjohtajia sekä varsinaisia jäseniä erotettu yksi toisensa jälkeen. Yhdistyksen Facebook-ryhmästä poistetaan kaikki henkilöt, joiden kommentit poikkeavat hallituksen linjasta. Sokerina pohjalla mainitsen entisen puheenjohtajan palautetun kannatusjäsenmaksun. Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry kirjoittaa sivuillaan: ”kuka tahansa voi liittyä kannatusjäseneksi”. Kannatusjäsenmaksun palautuksen syynä lienee kannatusjäsenen puheoikeus yhdistyksen kokouksissa.

Yhdistyksen nimessä mainitaan kokonainen maakunta! Silloin kannattaisi harkita millaisia päätöksiä eläinsuojelun nimissä tehdään. Hallitus asettaa suunnan koko Päijät-Hämeen eläinsuojelutyölle ja kasvot toiminnalle. Viimepäivinä on käyty kiivasta keskustelua kahden phalene-rotuisen uroskoiran eläinsuojelupäätöksistä. En tässä yhteydessä avaa kyseistä tapahtumaketjua enempää, mutta halukkaat löytävät siitä helposti tietoa internetistä (lisäys: tapaus luettavissa mm. blogista). Minä olen jaksanut hämmästellä eläinsuojeluyhdistyksen ilmiselvää kasvattajavastaisuutta. Kennelliitto on tehnyt määrätietoista työtä ja kehittänyt Suomeen toimivan ja vastuullisen kasvattajajärjestelmän. Kyllä, järjestelmässä voi olla aukkoja ja toimijoissa maanantaikappaleita. Vastuulliset kasvattajat kuitenkin tuntevat kasvattamansa koirarodun sekä sen erityistarpeet ja heillä on yleensä yhteistyöverkosto, joka auttaa löytämään kasvateille oikean kodin.

Maakuntamme eläinsuojeluyhdistys, tai siis sen hallitus, on kuitenkin toiminnallaan ja päätöksillään osoittanut olevansa pätevämpi valitsemaan kahdelle rotukoiralle kodin, kuin arvostettu pitkäaikainen Kennelliiton hyväksymä kasvattaja. Minun päättelykykyni ei riitä ymmärtämään mitkä tekijät vaikuttavat päätöksiin. Tosin arvailla aina voi. Lähes poikkeuksetta yhdistysmaailmassa kriittistä keskustelua herättävissä asioissa on aiheuttajina kaksi päätekijää: RAHA JA VALTA. En toki väitä, että kysymys olisi tässä tapauksessa juuri rahastuksesta ja vallankäytöstä, mutta väistämättä jotain sen suuntaista käy mielessä.

Olen lukenut kommentteja, joissa puolustetaan yhdistyksen kantaa. Perusteluina käytetään muun muassa eläinten etua ja koirapoikien yhdessä pysymistä. Lukemieni tutkimuksien ja henkilökohtaisen kokemukseni pohjalta totean koiran olevan laumaeläin, joka on tyytyväinen elämäänsä, kun sen perustarpeet tulee tyydytetyksi ja lauman arvojärjestys on selvä. Inhimillistämistä käytetään aivan liian usein markkinointikeinona kun puhutaan eläimen edusta. Näihin perusteluihin vedoten väitän, että kyseinen kasvattaja olisi ollut kykeneväisempi päättämään koirien kohtalosta kuin eläinsuojeluyhdistyksen hallitus.     

Jos minulta kysyttäisiin miten eläinsuojelutoimintaa pitäisi tehdä, vastaukseni olisi:

Unohdetaan kaikki omat ennakkoluulot sekä asenteet ja ajatellaan pyyteettömästi vain eläinten parasta. Pyritään etsimään eläimelle mahdollisimman hyvä koti häkkivuorokausia vältellen. Hyödynnetään mahdollisimman hyvin teknologiaa, asiantuntija- ja yhteistyöverkostoja markkinoinnissa. Toiminnan läpinäkyvyydellä mahdollistetaan koko maakunnan väestön hyödyntäminen eläinten etua ajettaessa. Tällä hetkellä eläinten eduista päättää kymmenen hengen hallitus. Heillä toimii käytännön apuna kourallinen vapaaehtoisia. Kaikki päätökset sijaiskotitoimintaa ja eläinten luovutuksia myöten menevät hallituksen kautta. Onko tarkoitus tehdä itsensä tarpeelliseksi ja päästä pätemään? Eikö olisi helpompaa vain luoda hyvin koulutettujen vapaaehtoisten sekä sijaiskotien verkosto ja luottaa heidän toimintaansa? Hyvä johtaja delegoi ja luottaa alaisiinsa, ei hänen tarvitse tehdä työtä.

Yhdistys kertoo sivuillaan jäsenmäärän olevan 650 (!). Kuitenkin viikoittain toistuvista ilmoituksista päätellen löytöeläintalolla on jatkuvaa puutetta vapaaehtoisista. Pitäisiköhän toimintaa ja yhteistyötapoja tarkastella hieman jos muutaman päivittäisen ihmisen tarvetta ei saada täytettyä tuollaisella jäsenmäärällä? Jos minä johtaisin kyseistä yhdistystä, niin syynäisin peilin melko tarkasti. Vapaaehtoistyö on maailmanlaajuisesti kovassa nosteessa ja jos tuo ilmoitettu jäsenmäärä pitää paikkansa, niin luulisi päivittäisen muutaman ihmisen tarpeen olevan helposti täytettävissä. Edellytyksenä vapaaehtoistyön mielekkyydelle on luottamus hallituksen toimintaan, helppo lähestyttävyys, tarpeellisuus, palkitsevuus ja tunne siitä että oikeasti voi auttaa. Melko helpolla laskutoimituksella voi siis päätellä, että edellä mainitut edellytykset eivät Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry:ssä ainakaan kaikilta osiltaan toteudu.

En halua kaataa hallitusta tai vaikeuttaa sen toimintaa. Se ei ole kenenkään etu. Eläinten hyvinvointi on lähellä sydäntäni ja toivon, että hallitus myöntää itselleen, että jotain pitäisi tehdä, tutkii avoimin mielin mitkä ovat suurimmat haasteet toiminnassa ja ryhtyy toimimaan niiden korjaamiseksi. Ei pahoinvointi eikä myöskään hyvinvointi aiheudu koskaan tyhjästä. Nyt pitää vain ryhtyä toimiin, että saadaan kaikki mahdolliset voimat toimimaan eläinten hyvinvoinnin hyväksi.

Mielikuvat Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry:stä kiteytettynä:

Yhdistys on hallituksen mielivaltaisesti johtama salaseura, joka valitsee jäsenensä mielipiteidensä perusteella. Hallitus inhimillistää eläimiä liikaa ja eläinten hyvinvointi kärsii häkkiaikojen pidentyessä. Yhdistyksen toiminta on vanhanaikaista ja tehotonta. Teknologiaa ja verkottumista ei hyödynnetä. Arkistointi ja markkinointi ovat retuperällä. Välillä tuntuu, että eläimille kodin löytäminen ei ole pääasia, vaan eläinten huostaan saaminen. Vapaaehtoistoimijoihin ei luoteta, eikä heitä palkita millään tavalla.

Tavoitteena voisi tarpeellisten muutosten jälkeen ollakin tämä:

Yhdistyksen toiminta on tehokasta, läpinäkyvää ja nykyaikaista. Toiminta perustuu hallituksen johtamaan vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoiset ovat hyvin koulutettuja, heidän toimintaansa ja arviointiin luotetaan sekä heitä palkitaan tekemästään työstä. Yhdistys on eläinsuojelutoiminnan suunnannäyttäjä koko maakunnassa. Yhdistyksellä on yhteistyöhaluinen kumppaniverkosto, johon kuuluu laajasti päättäjiä, toimijoita ja viranomaisia. Yhdistys tekee aktiivisesti työtä yhteistyötoiminnan kehittämiseksi ja laajentamiseksi. Eläinsuojeluyhdistys hoitaa valistustyötä esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin. Laajan jäsenistön avulla toiminta on näkyvää ja yhdistyksen tapahtumat houkuttelevat väkeä koko maakunnan alueelta.