sunnuntai 22. helmikuuta 2015

KIITOS Etelä-Suomen Sanomat 22.2.2015!


Tähän asti Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry:n toiminnasta räikeänkin positiiviseen sävyyn tapahtumista huolimatta kirjoittanut Etelä-Suomen Sanomat julkaisi sunnuntaina 22.2.2015 lehdessä sekä sähköisessä julkaisussa pienimuotoisesti tietoa yhdistyksen toiminnan ympärillä jatkuvana olevasta mylläkästä ja erimielisyyksistä sekä peloista toiminnan laadusta että eläinten edusta. Linkin adressiin löydät TÄSTÄ


Samainen uutinen tavoittanut myös Itä-Hämeen julkaisun!


maanantai 9. helmikuuta 2015

Eutanasia ja eläinsuojelu - milloin perusteltua?





















Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksellä oli talven aikana kaksi kotia etsivää koiraa. Arviolta nuori aikuinen saksanpaimenkoiramix Aatu sekä reilun vuoden ikäinen monirotuinen Benji. Aatu löydettiin Heinolasta ja Benji oli luovutettu yhdistykselle. Kummastusta herätti, kun koirien kotia etsivä -ilmoitukset olivat toisinaan näkyvissä ja erääseen aikaan muun muassa Aatu "ei etsinyt kotia aktiivisesti" kuvan ollessa poissa. Tammikuussa koirien kuvat julkaistiin jälleen yhdistyksen FB-ryhmässä, mutta molemmille koirille etsittiin tiukan rajatusti koirakokeneita ja osaavia koteja, sillä urokset eivät muun muassa tulleet toimeen toisten koirien tai lasten kanssa ja vaativat paljon koulutusta.

Kannatusjäsenten ryhmässä julkaistiin 9.2.2015 huolestuttava tieto: molemmat koirat on lopetettu?(!) Osa oli myös huomannut jo aiemmin koirakuvakansion ammottavan tyhjyyttä, mutta yhdistyksen puolelta asiasta ei ole tiedotettu eikä kyselyihin ole vastattu. Ainoastaan koirien kuvat ja esittelytekstit on poistettu.

Tapauksen myötä nousee jälleen pintaan huoli Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen kodittomien koirien eläinSUOJELUosaamisesta. Suurin osa löytöeläintalolle jäävistä löytyneistä tai luovutetuista koirista on isokokoisia sekä usein taustalla on käytösongelmia sekä kouluttamattomuutta. Eikä tällaisten tapausten myötä voi edes kannustaa luovuttamaan ongelmallista koiraa yhdistykselle, jonka tehtävänä olisi etsiä uusi soveltuvampi koti, kun yhdistyksellä ei ole ongelmakoirien käsittelyyn riittäviä taitoja. Häkkiympäristö on koiralle stressaava, ihmiset ympärillä vaihtuvat eikä koirakokemusta ole kovinkaan monella talolla toimivalla edes nimeksi asti.

Millaiseen lopputulokseen yhtälö johtaa? Usein vääränlaisiin kotivalintoihin tai koiran käytöksen kulminoitumiseen siihen, että lopetus on ainoa vaihtoehto (jos koiraa ei edes luovuteta muualle). Eräs kommentoi tarjoutuneensa kouluttaja-avuksi, mutta yhdistyksen vastaus valitettavasti oli ollut ettei yhdistys huolehdi kouluttamisesta, vaan uusi koti hankkii tarvittaessa ongelmakoirakouluttajan. Mutta entäpä jos ongelmat ovat, ja usein ovatkin, jo sen verran haastavia, että kotia ei löydy ennen ongelmaan paneutumista?

Piikillekö - kärjistettynä? Miksei yhdistys tällaisessa tilanteessa myönnä kädettömyyttään koulutuasioissa ja etsi koiralle osaavaa kouluttajatahoa ja luovuta sitä osaavimpiin käsiin vaan kipuilee viikko ja kuukausitolkulla ongelmien vain kasvaessa. Miten yhdistys voi perustella, että pieni häkki ja ahtaat käytävät ilman koulutusta ja kontakteja ovat haasteelliselle koiralle parempi paikka kuin ongelmakoirakouluttajan tarjoama vaihtoehto stressittömämmässä ja koulutusorientoituneessa ympäristössä?


Klikkaamalla kuvia saat kuvat ja tekstit suuremmiksi



Näillä kahdella koiralla oli koulutus- ja käytösongelmia, joiden myötä lenkkeilytykset vähenivät lähes olemattomiin sekä vaihtuivat pitkälti aitausulkoilutukseen. Koiria käsittelivät todennäköisesti vain rohkeimmat henkilöt toisen koiran arvaamattomuuden ja nuoremman voimakkuuden sekä riehakkuuden takia. Samalla ihmis- ja koulutuskontaktit vähentyivät eli kaikki koiran psyykkeen kannalta oleelliset asiat karsiutuivat pois. Koira tarvitsee lauman ja johtajan sekä ensisijaisesti liikuntaa sekä aktiviteetteja ja kanssakäymistä ihmisen asettamien rajojen mukaan että hyväksyntää ja kannustusta oikeasta toiminnasta.

Tapauksen myötä on taas ilmoilla kysymys: koirien vastaanottosopimuksen järjestäminen muualle kuin Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykselle? Toteutuiko Aatun ja Benjin tapauksessa ensisijaisesti koirien vai yhdistyksen etu - olisivatko tapahtumat olleet ennakoitavissa toisin? Aitausten muokkaamisella ei luultavasti yksinään saavuteta tarvittavaa asennemuutosta.

"HALLITUKSEN TIEDOTE
Koskien kahden koiran eutanasiaa 5.2.
Tapahtuman kuvaus:
Toinen koirista oli ulkotarhassa kun toista lähdettiin ulkoiluttamaan jolloin toinen koirista tuli kaksimetrisen aidan yli. Koirat ottivat yhteen. Toisen koiran vammat olivat sellaiset että se oli lopetettava jo eläinsuojelullisista syistä.Valvontaeläinlääkäri teki päätöksen lopetuksesta yhdessä hallituksen jäsenten kanssa.Päätös tehtiin perustuen vammoihin ja koirien agressiivisiin luonteisiin. Valvontaeläinlääkäri teki selväksi että koiria voida luovuttaa uusiin koteihin koska ovat agressiivisia toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Tapahtuneen johdosta koiratarhoja tullaan muokkaamaan turvallisemmiksi. Tämän enempää hallitus ei asiaa kommentoi."



Klikkaamalla kuvia saat kuvat ja tekstit suuremmiksi


Usean väärän päätöksen jälkeen ainoa yhdistyksen pakotetusti tehty oikea päätös. Yhdistyksen tulisi punnita keskusteluissa esiin nousseita resurssejaan. Mikäli niitä ei ole, on toiminnasta luovuttava tai sitä rajoitettava niin että sekä eläimillä että vapaaehtoisilla on turvalliset ja riittävät olosuhteet. Ennakointia ennemmin kuin jälkien peittelyä, kiitos.